maanantai 11. elokuuta 2014

House Rules - Jodi Picoult

Kirjan nimi: House Rules
Kirjailija: Jodi Picoult
Kustantaja: Hodder
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 603
Mistä: Lentokenttäostos

'' I may be autistic, but I can't tell you what day of the week your mother's thirty-second birthday fell on. I can't do logarithms in my head. I can't look at a patch of sod and tell you it has 6,446 individual blades of grass. On the other hand, I could tell you anything you ever wanted to know about lightning, polymerase chain reactions, famous movie quotes, and Lower Cretaceous sauropods. I memorized the periodic table without even trying; I thaught myself how to read Middle Egyptian; and I helped my calculus teacher fix his computer. I could talk forever about Friction ridge detail in finger print analysis and whether said analysis is an art or a science. ''
s. 19

Kun Jacob oli kaksi-vuotias, hänellä diagnosoitiin autismi, joka myöhemmin tarkentui aspergeriksi. Edelleen Jacobin ollessa kahdeksantoista-vuotias, yksinhuoltajaäiti Emman sekä pikkuveli Theon elämät pyörivät täysin Jacobin tarpeiden ympärillä. Rutiinit ovat tärkeitä. Jacob käy aina ensimmäisenä suihkussa, joka viikonpäivä syödään vain tietynväristä ruokaa ja joka päivä puoliviideltä istahdetaan sohvalle katsomaan CrimeBustersia. Mikäli kaikki ei suju suunnitelmien mukaan Jacob romahtaa täysin. Muutos on jotakin, mitä hän ei siedä.

Autismille tyypilliseen tapaan myös Jacobilla on yksi suuri kiinnostuksenkohde - rikostutkinta. Hän pääseekin tutustumaan siihen aivan aitiopaikalta, kun tapahtuu murha, jonka jäljet viittaavat Jacobiin. Kun aspergerin oireet kuten katsekontaktin ja kosketuksen välttäminen sekä heikkous sosiaalisissa tilanteissa saavat Jacobin näyttämään vielä enemmän syylliseltä, palkkaa Emma asianajajaksi vasta aloittelevan lakimies Oliverin vakuuttamaan juryn Jacobin syyttömyydestä. Mutta kuinka vakuuttaa ryhmä tuntemattomia, kun edes Emma ei voi syvällä sisimmässään luottaa Jacobin syyttömyyteen.

House Rules on ennenkaikkea kertomus perhedynamiikasta ja aspergerin vaikutuksesta siihen. Kaikki tärkeät henkilöt saavat vuorotellen suunvuoron Jacobista, Emmasta ja Theosta aina asianajaja Oliveriin ja rikostutkija Richiin. Näin lukija tutustuu syvemmin mm. Emmaan, joka puolustaa Jacobia naarastiikerin lailla uhraten kuitenkin oman elämänsä toivoen että edes kerran hän saisi Jacobilta edes äitienpäiväkortin. Theo puolestaan purkaa laiminlyödyksi tullutta tunnettaan murtautumalla muiden taloihin kuvitellen itselleen toisenlaista elämää. Elämän jossa hän ei tulisi leimatuksi veljensä takia. Elämän jossa hänenkin toiveensa tulisivat kuulluksi.

Picoultin parasta antia on ehdottomasti ihmisten kuvaus. Antaen äänen jokaiselle osapuolelle tarinasta tuli paljon rikkaampi ja syvällisempi. Huntien perhe ei ole mikään kiiltokuvaperhe. Jokaisen henkilön kerronnassa myös ne ei-niin-hyväksyttävät -ajatukset pääsevät esiin, vaikka muuten ne olisikin haudattu syvälle mielen syövereihin. Hahmoissa oli monta ulottuvuutta ja erityinen hatunnoston ansaitsee jacobin osiot. Olen kohdannut ihmisiä joilla on asperger vain ohimennen, joten en osaa sanoa sen oikeallisuudesta, mutta joka tapauksessa nuo osiot avasivat silmät toisellaiseen todellisuuteen. Maailmaan joka on enemmän sisään- kuin ulospäin suuntautunut, ja jota ihmiset ymmärsivät vain yhden Huippumalli haussa -sarjan kilpailijan avulla.

House Rules ei ole varsinainen murhamysteeri, vaikka sellaista viittaa sen harteille yritetäänkin laskea. Picoult on kaukana Agatha Christien juonenkäänteistä, ja harmikseni loppuratkaisu oli juuri se mikä heti aluksi oli pälkähtänyt päähäni. Pienellä lisätwistillä tämä olisi voinut olla useammankin tähden arvoinen lukukokemus. Nyt keskityttiin ratkaisun sijaan itse oikeudenkäyntiin, joka harvinaisempana valintana oli virkistävää luettavaa, vaikkakin aivan lopussa samojen faktojen pyörittäminen rupesikin hiukan puuduttamaan. Kaiken kaikkeaan House Rules on tarkkanäköinen kuvaus aspergerista ja elämisestä sen kanssa, unohtamatta Picoultin kaunista kieltä, joka toi kaiken hyvin elävästi iholle ja arkeen.

Tähdet: * * * +

Lue oman hyllyn kirjat -haaste on  tilanteessa 19/65. Hitaasti hyvää tulee =D

maanantai 4. elokuuta 2014

Oliver Twist - Charles Dickens

Kirjan nimi: Oliver Twist
Kirjailija: Charles Dickens
Kustantaja: Wordsworth Editions
Julkaisuvuosi: 2000/1838
Sivumäärä: 360
Mistä: Kirjakauppaostos Englannissa

'' Upon this the parish authorities magnanimously and humanely resolved, that Oliver should be ´farmed,´ or, in other words, that he should be dispatched to a branch-workhouse some three miles off, where twenty or thirty other juvenile offenders against the poor-laws rolled about the floor all day, without the inconvenience of too much food or too much clothing, under the parental superintendence of an elderly female [- - ]. The elderly female was a woman of wisdom and experience; she knew what was good for children: and she had a very accurate perception of what was good for herself. So, she appropriated the greater part of the weekly stipend to her own use, and consigned the rising parochial generation to even shorter allowance than was originally provided for them [- -]. ''
s. 5-6

Oliver Twist on kertomus nuoresta huono-onnisesta pojasta, joka jää orvoksi päätyen köyhäintalon huostaan. Ikävä kyllä köyhäintalon tehtävä vaikuttaa olvevan ihmisten auttamisen sijaan heistä mahdollisimman nopeasti eroon pääsy. Näissä oloissa kuoleman ja nääntymyksen keskellä Oliver Twist viettää lapsuutensa, kunnes eräänä päivänä hän uskaltautuu pyytämään lisää ruokaa. Tuollainen röyhkeys on ennenkuulumatonta ja Oliver lähetetään pois, arkuntekijän oppiin muiden riesaksi ja ruokittavaksi. Oliverin toivonkipinä paremmasta elämästä tukehdutetaan kuitenkin nopeasti jättäen hänelle vain yhden vaihtoehdon - paeta Lontooseen.

Pakomatkallaan Oliver törmää Artful Dodgeriin, nuoreen poikaan joka pukeutuu kuin mikäkin herrasmies ja jolla on sanahallussa. Tämä Oliverin uusi tuttavuus johdattaa naivin Oliver Lontoon pimeimmille kujille tapaamaan juutalaista Faginia - miestä jonka bisness on pyörittää poikien taskuvarasrinkiä. Fagin ottaa poikien rikollisista toimista autuaan tietämättömän Oliverin siipiensä suojaan tavoitteenaan saada hänetkin mukaan perheyritykseen.Kaikki ei suju suunnitelmien mukaan ja epäonnistuneen ryöstön seurauksena Oliver vangitaan. Oliverin onneksi koituu kuumeista lasta säälivä herra Brownlow, jonka avulla Oliver pääsee maistamaan hetken ajan perheyhteisön kiintymystä. Rikollisjärjestön riveistä ei kuitenkaan noin vaan livetä, varsinkin kun Oliverin varalle on olemassa täysin toisenlainen suunnitelma.

Okei... Sanottakoon näin heti alkuun, että en tiedä mitä oikein luin. Olin jostakin saanut käsityksen, että Oliver Twist on nuoren pojan kasvutarina niin kuin Dickkensin toinen romaani Suuria odotuksia, jonka lukemisesta nautin suunnattomasti. Oletin myös, että tarinan keskiössä olisi Oliverin elämä taskuvarkaana kadulla ja lopuksi hän löytäisi siitä poispääsyn. Ikävä kyllä tämä tarina tuntui tempoilevan vähän joka suuntaan jättäen Oliverin useimmiten täysin sivuhenkilöksi. Oliver oli myös läpi koko romaanin se sama naivi, hyväuskoinen ja ainaisen kiitollinen poika ilman sen suurempaa kehitystä. Sitten mitä tulee tuohon taskuvarasosioon, niin se oli käsitelty jo hyvissä ajoin ennen kirjan puoltaväliä. Sen jälkeen Oliver käytännössä katosi kirjan sivuilta, ja keskityttiin mm. rikollisten keskinäisiin selkkauksiin.

Yleensä Dickensiä lukiessa henkilökaarti on monipuolinen ja henkilöt hyvinrakennettuja, mutta tälläkin saralla Oliver Twist jäi pettymykseksi. Henkilöiden välillä oli syvä kuilu: toisella puolella olivat köyhät, kurjat ja omaneduntavoittelija pahikset, ja toisaalla keskiluokkaiset hyväsydämiset, anteliaat ja avuliaat hyvikset. Rakastamassani Ken Folletin teoksessa oli myös voimakas hyvä vastaan paha -asettelu, mutta siinä oli sentään kaikissa yhteiskuntaluokissa molempia. Erityisen ärsyttäväksi koin aah aina niin kiitollisen Oliverin sekä nämä täysin tuntemattomat keskiluokkaiset, jotka niin kovalla tohinalla avasivat ovensa ja sydämensä Oliverille.

Dickensin kieli on aina hyvin lumoavaa. Kehuin sen kauneutta ja soljuvuutta Dickensin Kaksi kaupunkia -teosta arvostellessani. Tällä kertaa Dickensin kieli oli tosin yksi romaanin poistyöntävä syy. Luin nyt ensimmäistä kertaa Dickensiä alkuperäiskielellä, ja on pakko myöntää sen olleen hyvin työlästä. Eihän se kerronnan rikkaus ja kauneus ole mihinkään kadonnut, mutta vanhahtava englanti, kinkkinen sanasto ja vieras lauserakenne yhdistettynä Dickensin joka suuntaan rönsyilevään tekstiin oli yksinkertaisesti liikaa minulle. Edes takana olevat lukuisien sivujen mittaiset sananselitykset eivät enää siinä tilassa auttaneet. Tällaiseen tekstiin pitäisi paneutua hitaasti nautiskellen, mutta vaikka lukuvauhtini oli huimat sata sivua viikossa(!) ei lukemisesta tullut mitään yllppäreihin opiskelun lomassa.

'' ´Mrs Corney,´ said the beadle, smiling as men smile who are conscious of superior information, ´out-of-door relief, properly managed - properly managed, ma´am - is the porochial safeguard. The great principle of out-of-door relief is, to give the paupers exactly what they don´t want; and then they get tired of coming.´ ''
s. 147

Nyt kun olen haukkunut lähes kaiken niin sanottakoon, että onhan Dickens tarkkaavainen havainnoitsia, ja köihien kohtelua koskeva satiiri oli hyvin osuvaa. Varmasti omana aikanaan se on herättänyt paljon keskustelua. Oliver Twist oli ilmeisesti Dickensin toinen teos, joka alkujaan ilmeistyi jatkokertomuksena lehdessä. Ehkä tätä taustaa vasten peilatessa, on vähän helpompi ymmärtää tarinan hajoaminen paloihin jotka eivät oikein istu paikoilleen. Tämä romaani ei onnistu horjuttamaan uskoani Dickensin kynätaituruuteen ja uskon vakaasti hänen kehittyneen kirjailijana ajan saatossa. Kuitenkin ensi kerralla kun tartun Dickensin teoksiin, erityisesti englanniksi, valitsen toisenlaisen stressittömämmän ajankohdan, jolloin hänen kielensä nyänsseihin pääsee uppoutumaan rauhassa.

Tähdet: * *

Muualla luettu: Jokken kirjanurkka, Kannesta kanteen, Tea with Anna Karenina, Nuharupi ja Aakkosellinen hakemisto
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...