torstai 5. kesäkuuta 2014

H.R.H. - Danielle Steel

Kirjan nimi: H.R.H.
Kirjailija: Danielle Steel
Kustantaja: Corgi
Julkaisuvuosi: 2007/2006
Sivumäärä: 492
Mistä: Lentokenttäostos

'' She was like a fine Thoroughbred racehorse with only a single course to run, that of supporting her father, in the small unimportant ways she could. More often than not, the work she did seemed utterly meaningless to her. She felt as though she was wasting her life in Vaduz. ''
                                          s.24

Christianna ei ole kuten kuka tahansa parikymppinen nuori nainen. Hän on Liechtensteinin prinsessa ja kuninkaan silmäterä. Christiannan tehtävänä on leikata nauhoja ja istua illallisilla, olemalla isänsä tukena. Christianna ei ole kuitenkaan tyytyväinen elämäänsä. Maistettuaan hetken vapautta opeskeltuaan Yhdysvalloissa, tuntuvat tylsät edustustehtävät hänestä täysin turhilta.

Christianna päättää taistella kohtaloaan vastaan ja lähtee Eritreaan Punaisen ristin vapaaehtoiseksi AIDS klinikalle. Muut vapaaehtoiset huomaavat pian, että hyväsydämisellä Christiannalla on lahja olla ihmisten seurassa, mutta kukaan ei osaa arvata hänen todellista henkilöllisyyttä. Kun Lääkärit ilman rajoja järjestön mukana leiriin saapuu komea Parker, syntyy nuorten välille roihuava romanssi, mutta voiko se kestää kun Christiannaa painaa suuri salaisuus henkilöllisyydestään.

Kiireisen ja raskaan kevään jälkeen kaipasin jotakin vähän rennompaa lukemista, johon Steel on yleensä olla oiva valinta. Tällä kertaa luotto hömppäkirjailijani kuitenkin petti minut. H.R.H. oli liiankin höttöä ilman mitään varsinaista taytettä. En edes tiedä miksi luin tämän loppuun, koska rentouden sijaan ärsyynnyin. Oliko se oikeasti tässä? Tuntuu kuin Steelin olisi ollut pakko kirjoittaa jotakin ilman minkäänlaista ideanpoikasta tai suunnitelmaa.

'' None of them could even remotely imagine what Christianna had done to the girl who never talked. But whatever it had been, it worked. They all agreed. There was no question about it. Christianna had a gift. They felt lycky to have her in their midst. And she even more so to be there with them. ''
s. 218

Romaanin henkilöhahmot olivat hyvin kökköjä. Suurin osa oli vain luonteettomia nimiä ilman mitään muuta. Ne joita oli edes vähän viitsitty luonnehtia voisi tiivistää pariin sanaan. Erityisen ärsyttävää oli Christiannan kuvaus täydellisenä yli-ihmisenä. Hän oli lumoavan kaunis, hyväsydäminen, tunnollinen, ystävällinen ja lahjakas kaikessa mitä hän teki. Myös Parker oli täysin uskomaton ihanne kumppani.

Toinen hyvin ärsyttävä asia oli tunne siitä, että oliko tätä romaania ylipäätänsä kertaakaan luettu kokonaisuutena läpi, vai voiko olla, että lukijan älynlahjoja pidettäisiin näin minimaalisina. Kirjassa nimittäin toistettiin aina parin sivun välein oikeastaan kaikkeen perusteluna jotakin näistä kolmesta asiasta: 1. Christianna oli kyllästynyt elämäänsä prinsessana ja halusi tehdä jotakin merkityksellistä. 2. Vapaaehtoiset eivät yleensä aloittaneet suhteita toisiinsa, koska se mutkistaisi asioita liikaa ja he olivat kuin sisaruksia. 3. Christiannan ja Parkerin suhteesta ei voisi tulla mitään koska Christianna oli kuninkaallinen. Eiköhän lukijalla kuitenkin ole tarpeeksi aivokapasiteettia muistaa nämä asiat ilman jatkuvaa osoittelua.

H.R.H. oli valtaisa pettymys. Olin odottanut jotakin mielenkiintoista takakannen vuoksi, mutta koko kirja oli todella vain se takakansi, jossa on kerrottu kaikki aivan loppuratkaisua lukuunottamatta. Myöskin sitä Afrikaa ja vapaaehtoistyötä mitä odotin paljon, oli vain paperinen tausta romanssille ilman sen suurempaa merkitystä. Itseasiassa miljööllä ei ollut mitään varsinaista roolia koko kirjassa. Se on vain laitettu sinne kuulostamaan eksoottiselta. Jatkuvan toistonsa vuoksi tämän lähes viisisataasivuisen kirjan olisi ihan hyvin voinut tiivistää noin sataan sivuun ilamn, että mitään juonellista olisi jäänyt pois. Parin vähän traagisemman kohtauksen vuoksi annan tuon plussan. Muuten jos sisällötön parikymppisten, joitten luulisi olevan vain pahaisia teinejä, romanssi johon on sotkettu vähän kuninkaallisia ei houkuta niin kannattaa pysyä kaukana.

Tähdet: * +

Lue oman hyllyn kirjat -haaste sai taas vähän eloa: 18/65

Muualla luettu: Maailman ääreen

2 kommenttia:

  1. Osuva arvio. Itse en juuri 'hömppää' lue ja tämä teos antoi kyseisestä genrestä hyvin negatiivisen kuvan. Onpa hyvä tietää, että H.R.H. on höttöisemmän kirjallisuuden huonointa antia, etten tuomitse koko genreä aiheettomasti :D Christiannan yli-ihmisyys oli minustakin kirjassa kaikista raivostuttavinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ehkä tämän perusteella kannata koko genreä tuomita, koska H.R.H. on kyllä yksi turhimmista genrensä kirjoista. Henkilöihin tai tarinaan ei oltu panostettu eikä se ollut edes hauska.
      Jos haluat kokeilla vielä jotakin hömppää niin Sophie Kinsellalla on ihan ääneen hykerryttäviä romaaneja kuten Himoshoppaajat ja Kevytkenkäinen kummitus sekä Rajaa Alsanealla Riadin tytöt jossa on myös tuotu elämän epäkohtia esiin =D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...