sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini

Kirjan nimi: Tuhat loistavaa aurinkoa (A Thousand Splendid Suns)
Kirjoittaja: Khaled Hosseini, suomentanut Kristiina Savikurki
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2007, suomennos 2009
Sivumäärä: 395
Mistä: Siskolta lainattu

'' Äiti laski jyväkulhon käsistään. Hän kohotti Mariamin leukaa sormellaan. ´´Katso minuun.´´
Vastahakoisesti Mariam totteli.
Äiti sanoi: ´´Paina tämä mieleesi, tyttöseni, ja painakin kunnolla: niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen. Aina. Muista se Mariam.´´ ''
s. 13

Tämä ohje tulikin määräämään pitkälti Mariamin elämää. Hän syntyi 1900-luvun loppupuolella Afganistanissa, Heratin kaupungin ulkopuolella kaukana kaikesta olevassa pienessä mökissä.Hän oli nimittäin harami, rikkaan Jalilin avioton tytär, joka piti saada pois näkyvistä. Jalil tuli kuitenkin joka torstai käymään Mariamin ja tämän äidin luona tuoden samalla pienen ja halvan lahjan mukanaan. Mariam palvoi isäänsä ja uskoi kaiken tämän sanoman. Yhtenä päivänä hän päättää mennä tapaamaan isänsä perhettä kaupunkiin huonoin seurauksin. Tämän tapauksen jälkipyykissä hänet naitetaan 15-vuotiaana itseään kolmekymmentävuotta vanhemmalle ja hyvin lihavalle Rashidille. Näin Jalilin syrjähypyn todiste Mariam saatiin pois silmistä ja mielestä, asuihan Rashidi Kabulissa, joka on hyvin kaukana Heratista ja näin ollen Jalilin perheestä.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin naapurin tytöstä Lailasta tulee Rashidille toinen vaimo. Tämä vasta 14-vuotias tyttö oli kokenut kovia menetyksiä elämässään ja tarvitsi turvaa. Sodan runtelemassa Afganistanissa ei nimittäin ollut sijaa yksinäisille nuorille naisille. Laila oli viettänyt koko lapsuutensa yksijalkaisen Tariqin kanssa, ja nyt sota oli erottamassa heidät toisistaan, samoin kuin naapureiden pahat kielet.

'' ´´Eivät he voi pakottaa puolta väestöä pysymään kotona toimettomana´´, Laila sanoi.
´´Miksi eivät?´´ Rashid sanoi. Kerrankin Mariamin oli pakko olla samaa mieltä. Olihan Rashidikin itse asiassa tehnyt samaa hänelle ja Lailalle. Täytyihän Lailan se tajuta.
´´Tämä ei ole mikään kylä. Tämä on Kabul. Täällä naiset ovat toimineet juristeina ja lääkäreinä, heitä on ollut hallituksen viroissa -´´
Rashid irvisti. ´´Ylimielistä puhetta, mutta sitä nyt saattoi odottaakin kun isä oli runoja lukeva yliopiston kasvatti. - -´´
´´Minä kieltäydyn uskomasta tätä´´, Laila sanoi. ´´He eivät voi olla vakavissaan.´´
´´Se mitä talibanit tekivät Najibullahille näytti minusta melko vakavalta´´, Rashid sanoi. ´´Vai eikö sinusta?´´
´´Hän oli kommunisti! Hän oli salaisen tiedustelupalvelun päällikkö.´´
Rashid nauroi.
Mariam ymmärsi miksi : talibanien silmissä kommunistin ja pelätyn KHAD:in johtaja Najibullah oli vain juuri ja juuri naista halviksittavampi. ''
s. 267-268

Naisten asema ei todellakaan ollut kummoinen. Lähes kaikki oli täysin kiellettyä ja loput sallittua vain miehen valvonnassa. Se taas mitä tapahtui kotona ei kuulunut muille. Mariam ja Laila saivatkin tuntea nahoissaan hyvin usein Rashidin vihan. Aluksi luulin Rashidin olevan ihan hyvä mies, koska hän kohteli aina aluksi vaimoaan kuin kukkaa kämmenellä. Pian kuitenkin selvisi tämän äkkipikainen ja väkivaltainen luonto. Aivan hirveätä, että kukaan ei tee mitään, koska hän on aviomies eli hänellä on 'oikeus' siihen!

Kirjassa käytiin myös läpi Afganistanin eri hallinnot. Oli niin kommunisteja, kuin mujahideet eli erilaiset islamistiset sissijoukot ja tietysti taleban. Oikeastaan naisten asema oli paras tuolloin kommunismin aikaan, ja siitä se vain huononi koko ajan mentäessä kohti talebanien täys alistusta. On myös kauhistuttavaa ajatella tuota jatkuvaa sotimista, jota tuolla joudutaan kokemaan. Ajatella sitä toivoa, joka aina heräsi uuden ryhmittymän voiton myötä, ja sen hiipumista, kun kaikki meneekin vain huonommaksi. Ei tuota kauheutta vain voi ymmärtää, kun on asunut koko ikänsä täällä turvallisessa Suomessa.

Kirja oli jaettu neljään osaan, joista ensimmäinen oli Mariamin ja toinen Lailan kertomaa. Tämän jälkeen kertoja aina vaihteli luvuttain Mariamin ja Lailan välillä, kuitenkin aina ilmoittaen kertoja luvun alussa. Tarina oli todella sykähdyttävä ja kyyneleet olivat välillä nousemassa esiin tuon kaiken epäreiluuden keskellä. Kahden päähenkilön kirjoissa toinen nousee lähes varmasti kiinnostavammaksi, ja tässä se oli Mariam. Tuo nainen, joka oli aina lapsesta pitäen tottunut ottamaan kaiken vastaan hiljaa ja alistuneena. Hänen äitinsä oli alusta asti sanonut, kuinka hän ei voisi koskaan tulla onnelliseksi, ja eihän se onni kovin kestävää hänen elämässä ollutkaan. Lailan naivius taas ärsytti aina välillä. Tunteet kokivat kovan myllerryksen ja ajatuksia heräsi kuin sieniä sateella. Tätä kirjaa ei voi muuta kuin suositella.

Tähdet: * * * *

Kirjan ovat lukeneet myös mm. Annika K./Rakkaudesta kirjoihin, Katja/Once Upon A Time, Vinttikamarissa ja Pii/Maailman ääreen

6 kommenttia:

  1. Ihanaa että pidit tästä! Tämä on yksi suosikkikirjani kautta aikojen, myös Hosseinin Leijapoika on mahtava :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä todella oli hyvin vaikuttava kirja. Olen lukenut tuon Leijapojan englanniksi ja pidin siitä vielä hiukan enemmän. Molemmat ovat kuitenkin hienoja kirjoja =)

      Poista
  2. Tämä on loistava kirja! Innolla odotan Leijapojan lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tätä lukukokemusta ei aivan heti unohda, niin suuren vaikutuksen se teki. Leijapoika oli todella hyvä kirja ja kannattaa ihmeessä lukea =)

      Poista
  3. Oi, Tuhat loistavaa aurinkoa on yksi minunkin suosikeistani. Olet oikeassa, tätä ei voi kuin suositella :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...