lauantai 25. elokuuta 2012

Vanhus ja meri - Ernest Hemingway

Kirjan nimi: Vanhus ja meri (The old man and the sea)
Kirjoittaja: Ernest Hemingway, suomentanut Tauno Tainio
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1952, suomennos 1962
Sivumäärä: 133
Mistä: Isältä lainattu

Jes! Kerrankin koulusta annetaan tehtäväksi lukea jokin hyvä kirja. Olin jo varautunut lukemaan jotain yli tylsää mitään sanomatonta kirjaa (niitä on tullut luettua koulun toimesta aika paljon), mutta yllätyin oikein mukavasti. Kirja oli mukaansatempaava, eikä sitä tehnyt mieli laskea käsistään illalla. Elin suorastaan tämän vanhuksen mukana merellä tuntien tuon taakan. Hemingwayn kirjoitustyyli oli jotenkin niin kaunista ja kuvailevaa.

''Hän oli vanha mies ja kalasteli yksinään soutuveneellä Golfvirrassa. Nyt oli mennyt jo kahdeksankymmentäneljä päivää hänen saamatta kalaa. Ensimmäiset neljäkymmentä päivää hänen mukanaan oli ollut poika. Mutta kun oli kulunut neljäkymmentä päivää eikä kalaa tullut, pojan vanhemmat olivat sanoneet hänelle, että vanhus oli nyt kerta kaikkiaan ja lopullisesti saloa, mikä merkitsee pahinta epäonnea, ja poika oli heidän käskystään mennyt erääseen toiseen veneeseen, joka oli saanut kolme kunnon kalaa heti ensimmäisellä viikolla''
s. 5

Tämä on siis kirjan lähtöasetelma. Poika kuitenkin auttelee vanhusta maissa, mutta pian koittaakin kahdeksaskymmenesviides päivä. Tällöin vanhus tuntee itsensä onnekkaaksi ja päättääkin lähteä kalastelemaan vähän syvempiin vesiin kuin muut. Tämä on kirjan käännekohta, ja vanhus tuleekin myöhemmin katuneeksi, että lähti niin syvälle kalaan. Hän saa nimittäin siimanpäähän jotain ennenkuulumattoman suurta. Tämä jättiläiskala rupeaa vetämään vanhuksen venettä perässään pois päin rannasta. Tästä alkaa monenpäivän kestävä mittelö vanhuksen ja kalan välille.

Matka on pitkä ja raskas, varsinkin kun sen joutuu taittamaan yksin. Useampaan otteeseen vanhus toivoi pojan olevan mukanaan, vaikka edes puhekumppanina. Vanhuksen ajatuksia oli mukava seurat ja hän myös puheli paljon ääneen itselleen ja kalalle. Kadehdin suorastaan vanhuksen luonteenlujuutta. Hän ei vaan anna periksi, vaan jatkaa loppuun asti.

Kirja oli lyhyt, vain reilu sata sivua, mutta se oli juuri loistava sellaisenaan. Se oli ihana ja yhtenäinen kokonaisuus. Eihän kirjassa ollut edes lukuja! Minulle jäi hyvin haikea ja surullinenkin fiilis kirjan luettuani, mutta aijon vielä varmasti tarttua Hemingwayn kirjoihin. Ehkä minäkin näen ensi yönä unta leijonista.

'' - Kala, hän sanoi hiljaa ääneen, minä pysyn sinun kanssasi, kunnes kuolen.''
s. 52

Tähdet: * * * *

Kirjan ovat lukeneet mm. Naakku ja Riina

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että tykkäsit! Ihastuin myös, vaikka monen muun mielestä tämä taitaa olla tuskaisen tylsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän saman suuntaista kommenttiä olen myös kuullut.
      Kiva, että muutkin ovat pitäneet, koska itse ainakin viihdyin kirjan parissa =)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...