sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

The House at Riverton - Kate Morton

Kirjan nimi: The House at Riverton
Kirjoittaja: Kate Morton
Kustantaja: Pan Books
Julkaisuvuosi: 2006/2007
Sivumäärä: 593
Mistä: Omasta hyllystä

Vau! Siinä ensivaikutelma, kun suljin kirjan kannet. Olin järkyttynyt ja haltioissani. Mistä ihmeestä tälläisiä kirjoja oikein tulee? Ja ostin tämän vielä punnalla Oxfordin hyväntekeväisyyskaupasta (tuotot menivät kehitysvammaisten lasten ja nuorten hoitoon). Näitä oli hyllyssä peräti kaksi kappaletta ja ihmettelempä vain miten joku on raaskinut luopua omasta kappaleestaan. Näin hyvää kirjaa luulisi vaalivan omassa kirjahyllyssään! Minä ainakin tulen tekemään niin.

Kirja siis kertoo Gracestä, joka toimi ennen palvelijana Rivertonin talossa, joka tuli myöhemmin kuuluisaksi 1924 tapahtuneesta murhenäytelmästä, jossa nuori runoilija ampui itsensä. Tämän teon todistajina toimivat talon sisarukset Hannah ja Emmeline, jotka eivät enää koskaan puhu toisilleen tämän jälkeen. Mutta tapaukseen liittyy muutakin, mikä selviää vasta aivan kirjan lopussa. Se on se suuri H-hetki, jota kohti kirjassa mennään. Tämä ei ole spoilaus, koska se lukee jo takakannessa ja selviää muutenkin jo kirjan alkumetreillä. Kirja nimittäin tapahtuu kahdessa ajassa. Toinen alkaa 1914 ja jossa seurataan Gracen elämää. Kuinka hän päätyi Rivertoniin töihin jne. Siinä seurataan niin Gracen kuin yläkerrankin elämää ja kehitystä aina vuoteen1924, jolloin tämä suuri tragedia tapahtui.

Toinen aikataso on vuosi 1999, jolloin Grace on jo 98-vuotias ja elää viimeisiä vuosiaan. Tässä ajassa elokuva-ohjaaja Ursula on tekemässä elokuvaa Rivertonin tapahtumista, ja Grace on ainut vielä elossa oleva ihminen, joka oli silloin talossa. Nyt Ursula ottaa yhteyttä Graceen, mikä saa aikaan muistivyöryn, jota Grace ei pysty pysäyttämään. Grace rupeaa muistamaan asioita, jotka hän halusi unohtaa, ja jotka olisivat muuten menneet hautaan hänen mukanaan. Kirjan kannessa oleva teksti kuvaa mielestäni tätä tilannetta hyvin:
''Within its four
walls lay a secret
that would last
a lifetime'' 

Tämä salaisuus selviää vasta viimeisillä sivuilla. Kirja todellakin piti jännitystä yllä aivan viimeiselle sivulle asti.

Mutta kirja ei ollut jännityskirja, niinkuin tästä selostuksestani voisi olettaa. Se oli enemmänkin kurkistus 1900-luvun alun englantilaisen kartanon elämään. Kirjaa lukiessa minulle tuli usein Downton Abbey mieleen. Tässikin nimittäin seurattiin 1900-luvun alun kartanon elämää niin ylä- kuin alakerrassakin, sekä heidä eroavaisuuksiaan kuin yhtenäisyyksiäänkin. Välillä tosin tuntui, että ovatko jotkut kohtaukset vähän liiankin samankaltaisia, mutta sitten Morton johdatti hahmot taas takaisin omille poloilleen.

Gracen äidin perhesalaisuus tosin oli aika ilmiselvä alusta asti ja sen selviäminen Gracelle oli tuskallisen hidas... Se tosin olikin ainut miinus koko kirjassa, joten ei minulla paljoa valittamista ole. Kirjassa olisi ollut mahdollisuus kompastua kahden aikatason vaihtuvuuteen (sen saaminen sulavaksi on hankalampaa kuin uskoisi), mutta se sujui niin vaivattomasti ja sujuvasti, mutta kuitenkin aina oli selvillä missä ajassa mennään. Rakastin suorastaan sitä tapaa, jolla Grace nykyajassa vajoaa muistoihinsa ja sitten ollaankin taas hänen nuoruudessaan. Sitä ei olisi voinut paremmin tehdä.

On varmaan aika selvää, että rakastuin tähän kirjaan. Sen sujuvuus, hahmot, aika ja paikka olivat kuin luotu minulle, ja tämän päälle vielä se miten rauhallinen tunnelma kirjassa oli, vaikka se loppua kohti muuttuikin hyvin jännettäväksi. Myös ne pienet humoristiset kohtaukset toivat ihanan lisän kirjaan. Esim. itse tykkäsin, kun Grace oli pyyhkimässä pölyjä kirjastossa:

''What must it feel like, I wonderd, to belong somewhere, to face the world a member of a tribe, with ready-made allies? I was pondering this, brushing absently at the armchair, when something moved beneath my duster. A blanket flapped and a female voice croaked: ´What? What´s all this? Hannah? David?´ ''    
s. 42-43

Minulla meni kaksi viikkoa kirjan lukemiseen (minun mittapuullani suht. hitaasti siis), mutta se johtui siitä, että jouduin aina välillä pysähtelemään ja miettimään kirjaa ja sen tapahtumia. Hyvin vaikuttavaa tekstiä ja pidin myös hyvin paljon Mortonin kirjoitustyylistä. Kyllä on tämä kirja kaikki kehunsa ansainnut.

Tahdet: * * * * *



Anne of Avonlea - L.M. Montgomery

Kirjan nimi: Anne of Avonlea
Kirjoittaja: L.M. Montgomery
Kustantaja: Bloomsbury Books
Julkaisuvuosi: 1994
Sivumäärä: 256
Mistä: Omasta hyllystä (synttärilahja)

Heti alkuun sanottakoon, että luulin tämän olleen sarjan ensimmäinen osa, mutta vähän aikaa luettuani tajusin, että eihän se näin aivan ollutkaan. Kirja on siis sarjan toinen osa ja tässä Anne onkin jo opettajattarena paikalliskoulussa. No kirja ei oikein napannut, koska luin nämä viimeeksi 11-vuotiaana (tämänkin sain joskus silloin sänttärilahjaksi, vaikka ei tullut luettua niin vajaalla englanninkielen taidolla). En enää muistanut ensimmäistä osaa, joten jonkinverran meni kyllä juonesta ohi. Eli tässä kirjassa Anne aloittaa opettajana, ja hän ja Marilla ottavat huolehtivakseen sukulaisten kaksoset. Tästä seuraa paljon kommelluksia ja sattumuksia. Kirjaa lukiessa mietin, miksi Annen nimi on suomennoksissa Anna. No ei se lukukokemustani mitenkään muuttanut ihmettelempä vain.

Luin kirjaa pienissä pätkissä kerrallaan, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että kirja ei tuntunut niin yhtenäiseltä. Kielikurssilla kun muutenkin oli niin kiire, että ihme että edes tuon verran löysin aikaa lukemiselle. Sanottakoon näin lopuksi, että jos ei nuorena tykännyt ei varmaan nytkään uppoa. Taitavat jäädä Montgomeryn muut kirjat lukematta. Sen verran tahmeaa lukeminen oli.

Tähdet: * *

Life Swap - Jane Green

Kirjan nimi: Life Swap
Kirjoittaja: Jane Green
Kustantaja: Penguin Books
Julkaisuvuosi: 2005/2006
Sivumäärä: 464
Mistä: Kirjaston ota tai jätä hyllystä

Life Swap kertoo Vickystä ja Amberista, jotka saavat elämänsä tilaisuuden kokeilla minkäkaista olisi elää toisellaista elämää.

Yhdysvalloissa Amberin elämä on kuin Täydellisistä naisista. Huonosta taustastaan huolimatta hän on päässyt rikkaisiin naimisiin arvostettuun sukuun. Nyt hänellä on valtava talo, rikas mies, koira ja kaksi lasta (joita lastenhoitaja vahtii). Kaikki on kuin unelmista, kun muut huolehtivat kaikesta. Onhan talo täynnä palveluskuntaa. Kuitenkin Amber tuskin tapaa perhettään naistenneuvoston asioilla juostessaan. Nyt hän on ruvennut pohtimaan elämäänsä ja sitä onko todella hännen elämässään tärkeintä kivuta naistenhierarkiassa vertaillen koko ajan kenellä on kallein talo/puku/korut jne. Nyt hän haluaa muistella minkälaista elämä oli ennen.

Vicky taas on Lontoossa elävä sinkku, joka asuu rakkaan kissansa kanssa, ja joka haaveilee perheestä. Hän on unelmatöissä kuuluisassa Poise! muotilehdessä, ja saa kuulla jatkuvasti siitä kuinka kuka tahansa perheen äiti vaihtaisi elämänsä heti hänen elämäänsä. Tästä syntyykin idea, jossa Poise! lähettää Vickyn vaihtamaan elämäänsä toisen kanssa kuukauden ajaksi. Heidän pitää toimia toisten rutiinien mukaisesti ja käyttää jopa toistensa vaatekaappejen sisältöä. Heille annetaan tilaisuus selvittää onko ruoho todella vihreämpää aidan toisella puolella.

Mitä itse juoneen tulee niin idea vaikutti todella lupaavalta, mutta vähän niinkuin Nälkäpelissä, idea oli loistava, mutta itse kirja suuri pettymys. Kyllähän se oli mukavaa seurata heidän elämää ennen vaihtoa ja miten he siihen päätyivät, mutta jos se vaihto on se kirjan pääidea olisiko siitä pitänyt kirjoittaa vähän enemmän, kuin reilu 50 sivua suht lopussa?

Eli tiivistettynä paljon valmistelua, nopea vaihto ja todetaan, että ei tykätä ja sitten takaisin. Loppu oli muutenkin liian siirappinen ja muutenkin ärsyttävä. Kirja oli ihan ok hömppää, jos haluaa vaan rentoutua, mutta ei siitä mitään kunnollista irti saanut. Ihmettelen miten kirja on voinut olla bestseller...

Tähdet: * * +

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kirjaostoksia Oxfordista

Olin 3 viikon kielikurssilla Oxfordissa (+3 päivää Pariisissa) ja tulin ostaneeksi vain 4 kirjaa. Ja mikä kaikkein parasta niitten yhteenlaskettu hinta on £ 5! Vähän kyllä teki tiukkaa matkalaukun kanssa takaisin tultaessa, kun olin raahannut 6 kirjaa jo Suomesta eli kymmenelle kirjalle piti tilaa etsiä. Painorajat olivat kyllä hyvin lähellä matkalaukun kanssa, kun tuliaisiakin ym. piti raahata mukanaan... No kuitenkin turvallisesti pääsin takaisin koti Suomeen ja tässä ovat nämä kirjahyllyni rakkaat uudet asukkaat:
 


- The Last Warner Woman, Kei Miller £ 2
- The Postmistress, Sarah Blake £ 1
- Forrest Gump, Winston Groom £ 1
- The House at Riverton, Kate Morton £ 1

Varsinkin olen iloinen, että löysin tuon The House at Riverton, koska oli suunnitellut jo ostavani sen suomeksi täyteen hintaan kirjakaupasta. Joten kukkaroni kiittää, kun nyt sain sen punnalla englanniksi. Kädet syyhysivät heti jo tuon kirjan kimppuun, joten luinkin sen lähes heti (sain eilen loppuun). Elikkä arviota on tulossa pian siitäkin kirjasta, heti kun olen ensin saanut postattua Oxfordissa lukamani kirjat.


Samarkand - Amin Maalouf

Kirjan nimi: Samarkand (Samarcande)
Kirjoittaja: Amin Maalouf, suomentanut Annikki Suni
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 1988, suomennos 2009
Sivumäärä: 361
Mistä: Omasta hyllystä

Samarkand tapahtuu kahdessa aikatasossa. Toisessa päähenkilönä toimii Omar Khaijam, filosofi, astronomi ja myöhemmin arvostettu neuvonantaja. Hänellä on taipumusta lausua säkeitään vähän liian helposti, joten hänen ystävänsä antaa hänelle tyhjän kirjan, johon hän voi kirjoittaa nelisäkeitään ilman vaaraa joutua ongelmiin. Tästä kirjasta tulee Samarkand, joka 600 vuotta katoamisen jälkeen päätyy Atlantin pohjaan Titanicin upottua. Toisessa ajassa taas seurataan Benjamin Omar Lesagen matkaa Samarkandia etsien, ja hän tuleekin matkalla sotkeutuneeksi moniin soppiin Persiassa.
  
Kirja on jaettu neljään osaan, joista kaksi ensimmäistä kertovat 1000-luvun Persiasta Omar Khaijamin kannalta, ja kaksi jälkimmäistä Benjamin (1800-1900-luvun) ajan Persiassa, Amerikassa, Ranskassa, Turkissa jne. Tämä jaottelu oli hyvä asia, mutta ne tuntuivat olevan melkein kuin eri tarinat. Tietysti jälkimmäinen oli kytköksissä ensimmäiseen, mutta enemmänkin siinä seurattiin miten Benjamin selviää kiperistä paikoista, kun Persia rupeaa liikehtimään. Omar Khaijam ja Samarkand tuntuivat olevan siinä vain sivujuonena. Ylipäätänsä tämä Samarkand kirja oli todella pienessä osassa, vaikka Maaloufin koko kirja oli nimetty sen mukaan. Se oli hyvin hämmentävää, kun luulin sen olevan se pääjuttu. Ainakin kirjan takakansi ja kirjan arvostelut lupailivat sitä. Oikeastaan parempi näin. Tällä tavoin sai aivan eritavalla kosketuksen Persian historiaan ja kulttuuriin.

Itse rakastan eri kulttuureista lukemistä, ja tämä kirja todella toi sen esiin samoin kuin Persian historiaa. Omarin osissa rakastin kuvausta 1000-luvun arjesta Persiassa samoin kuin vallan tavoittelusta ja valtapelistä. Shaahi tuntui olevan varsinanen vätys, joka ei itse pystynyt mitään tekemään. Shaahin vaimo, vaimon hovineiti (Omarin rakastettu) ja tietysti Shaahin neuvonantajana toiminut Nizam al-Mulk sekä hänen paikkaansa havitellut Hassan-e Sabbah (jotka molemmat Omarin läheisiä ystäviä) tavoittelivat valtaa. Myöhemmin Hassan-e Sabbah perustaa Assasiinien veljeskunnan eli joukon fanaattisia islamilaisia, jotka olivat erikoistuneet julkisiin murhiin, joitten jälkeen he antoivat katsojien/virkavallan tappaa heidät. Eli vähän kuin nykyisten ääri-islamilaisten itsemurhaterroristejen esi-isät.

Pienen googletuksen jälkeen selvisikin, että ainakin Omar, Nizam ja Hassan-e ovat oikeita historiallisia henkilöitä, ja Assasiinien veljeskuntakin on todenperäinen. Monet tapahtumat ja hahmot olivat siis oikeita, mikä toikin kirjaan mukavaa ulottovuutta. Kuitenkin tämä Omarin kirja Samarkand on fiktiivinen, vaikkakin joku Omarin kirja oikeasti on Atlantin pohjassa. Tämä kirjan alkupuolisko oli huomattavasti parempi.

Benjamin kuvaus oli mielenkiintoinen, kun kuvattiin Persian pyristelyä demokraattiseksi valtioksi, ja siihen liittyvät komplikaatiot. Takakannessa mainittiin, että Samarkandin etsintä veisi tämän amerikkalaisen pariisiin ja sieltä Theraan (Persiassa), mutta kyllä tuo Pariisi vähän jäi. Kun luin tämän kirjan, olin juuri lähdössä Pariisiin vierailulle, mikä olikin yksi kriteeri kirjan valinnalle, ja pettymyksekseni Benjamin oli Pariisissa ehkä yhden luvun verran. Miksiköhän se kuitenkin mainittiin takakannessa. Vähän harhaanjohtavaa.

Eli ylipäätään pidin kirjasta ja sen kirjoitustyylistä (vaikka tapahtumia olikin suht paljon sivumäärään verrattuna) ja varsinkin sen historiallisesta annista. Persian (nyk. Iran) avautui minulle aivan eri tavalla tämän kirjan avulla. Sitä arvostan kirjoissa hyvin paljon.

Tähdet: * * * +

Tervehdys

Elikkäs reilun vuoden pohdiskelu siitä pitäisikö minun aloittaa kirjablogi on nyt tullut päätökseen. Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja uskallauduin tekemään tämän blogin. Kirjat ovat olleet minulle tärkeitä aina ja ajattelin, että tämä olisi hyvä keino päästä jakamaan tätä intoani. Itse olen monesti ispiroitunut lukemaan jonkin kirjan hyvien arvostelujen vuoksi, joita olen lukenut muitten kirjablogeista, ja toivonkin että joku löytäisi luettavaa myös minun raapustelujeni avulla.

Ja sitten itse lukuharrastuksestani. Yleensä tykkään lukea historiallisia ja/tai eri kulttuureihin sijoittuvia romaaneja. Aika paljon tulee myös luettua hömppää ja romantiikkaa. Kauhukirjoihin en koske edes pitkällä tikulla (saan vähän liian helposti painajaisia). Dekkareistakaan en yrityisemmin välitä, vaikka Agatha Christien kirjat ovat kyllä poikkeus tässä säännössä.

Viime vuonna luin yhteensä 90 kirjaa, joista 8 oli englannin kielellä (yritän aina välillä epätoivoisesti parantaa huonoa kielipäätäni). Eniten pidin viime vuonna lukemistani kirjoista:
- Ole luonani aina, Kazuo Ishiguro
- Puolikas keltaista aurinkoa, Chimamanda Ngozi Adichien
- Meren katedraali, Ildefonso Falcones
- The kite runner, Khaled Hosseini
- Enigma, Robert Harris
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...